Ristiaskelia ja kyynärvartta

All England Openin livelähetykset

2012-03-09T07:37:00.001+02:00

Maailman badmintonliiton (BWF) ja Youtuben yhteistyössä toteuttama livelähetys on kääntänyt kameransa tällä kertaa kohti perinteikkästä All England Open -turnausta. Palvelun etusivulta löytyy Upcoming Events -kohta, jossa on linkit livelähetyksiin. Tänään pelataan neljännesfinaalit.

Livelähetyksen kuvanlaatu on hyvä ja selostuskin on ammattimaista. (Tosin englanniksi.)

Sulkapallorankingista nöyryyttä

2012-02-04T21:49:00.000+02:00

Ilmoittauduin kevääksi Tampereen Sulkapallorankingiin. Tasosta en tiennyt mitään, mutta Pirkanmaan aluemestaruuskisoissa pelasin pariakin tätä rankingia kiertävää vastaan. Päädyin lopulta C-lohkoon, joka on osoittautunut vähän liian kovatasoiseksi. Minulle se on hyvä, koska parempiaan vastaan oppii nopeimmin. Muille se ei ole välttämättä niin hyvä, mutta toivottavasti saan annettua edes vähän vastusta.

Ensimmäinen peli olikin varsinainen shokki, kun vastustaja löikin teräviä, syviä cleareja ja nopeita, tarkkoja droppeja. Olin tottunut aivan liian löysään peliin ennen ranking-pelejä, vaikka pisteissä pelit ovat olleetkin tiukkoja. Ne metrin tai puolitoista takarajalta lyhyeksi jääneet lyönnit tulivat nyt takaisin smasheina, droppeina tai nopeina vastacleareina. Myöskään omat dropit eivät pudonneet kenttään vaan vastustaja noukki ne ylös. Oma smash ei myöskään ole kovin vahva vielä, joten alussa tuntui, että olen täysin aseeton.

Pääsin kuitenkin peliin vähän mukaan, vaikka toinenkin erä meni aika selkeästi vastustajalle. Tajusin kuitenkin vähitellen, että omat clearit pitää olla todella teräviä ja syviä, jos aion pitää pallon pelissä enemmän kuin kolme lyöntiä. Ei sillä, että välttämättä vielä osaisin lyödä hyviä hyökkääviä cleareja, mutta ainakin peli opetti nopeasti, että löysät ja korkeat clearit ajavat vain vaikeuksiin.

Minusta tuntuukin, että tämä on yksi ensimmäisiä isoja eroja harrastelupelaamiseen. Sulkapallo-oppaissa painotetaan tietysti hyökkäävän ja puolustavan clearin eroja, mutta eroa on vaikea ymmärtää, jos löysätkin clearit ajavat asiansa. Hyvät harrastelijat osaavat kyllä lyödä takarajalta takarajalle, mutta siihen se melkein jääkin. Sen sijaan korkealta lyöty, kova ja matala clear, joka menee laitaa pitkin on parhaimmillaan vahva ase ja muutenkin melkein välttämättömyys. (Samalla käy myös selväksi miksi ristiin lyöty clear on hyvin usein huono vaihtoehto.)

Mutta kuten sanottu, minulle pelit ovat olleet hyödyksi, koska parempiaan vastaan pelaamalla oppii parhaiten. Nyt tiedän mihin minun pitää panostaa.

Alkulämmittely vähentää vammoja

2012-01-27T22:01:00.000+02:00

Olen sulkapalloharrastukseni kanssa siitä erikoisessa tilanteessa, että minulla olisi innostusta harjoitella, mutta minulla ei ole oikein siihen mahdollisuutta. Tämänhetkiset pelikaverit haluavat pelata lähinnä eriä. Tykkään kyllä pelata eriä, mutta tiedän, että siinä ei lopulta juurikaan kehity. Eriä pelatessa tulee toki hiki ja pelaaminen on mukavaa noin muuten, mutta ei ihan täytä omia tavoitteitani harrastuksen suhteen.

Osittain varmaan samaisesta syystä olen perehtynyt harjoitteisiin, joita voi tehdä ilman pelikaveria tai sulkapallokenttääkään. Aion jatkaa nopeutta kehittäviä harjoitteita, mutta yritän ottaa mukaan vähitellen muitakin lihaskuntoharjoituksia. Lisäksi koin valaistumisen aktiivisen alkulämmittelyn hyödyistä. Toki tiesin entuudestaan, että alkulämmittely vähentää vammoja ja parantaa kilpasuoritusta, mutta en ole saanut aikaiseksi ruveta oikeasti lämmittelemään. En ollut henkilökohtaisella tasolla vielä tajunnut alkulämmittelyn suurta merkitystä. Sulkapallo.fi:n artikkeli ja terveurheilija.fi:n materiaalit auttoivat ymmärtämään kuinka suuri merkitys sillä lämmittelyllä oikeasti onkaan.

Terveurheilija.fi:n materiaaleista löytyvä väitöskirja ja siihen liittyvät lehtiartikkelit kertovat hyvin selkeästi, että loukkaantumiset ovat iso ongelma sulkapallon kaltaisissa intensiivisissä lajeissa ja että loukkaantumisia pystyy ehkäisemään hyvin tehokkaasti esimerkiksi juuri hyvällä alkulämmittelyllä. Sulkapallossa ei tule yhtä helposti vammoja kuin esimerkiksi salibandyssa, mutta kaikki sulkapalloa pelanneet tietävät, kuinka kova rasitus kohdistuu nilkkoihin ja polviin tässäkin lajissa.

Alkulämmittelyn merkitys vammojen ehkäisemisessä vain kasvaa mitä enemmän urheilijalle tulee ikää. Itsekään kun en mikään nuori enää ole, niin olen ajoittain huomannut merkkejä pienestä liikarasituksesta. Toisaalta on ollut hyvä, etten ole voinut harrastaa ihan niin paljon kuin olisin ehkä halunnut, koska se on voinut hyvinkin voinut ehkäistä vammojen kehittymistä. Mutta erityisesti kylmiltään vedetyt kisapelit ovat suuri riski. Ennen seuraavaa koetusta yritän muodostaa itselleni jonkinlaisen lämmittelyohjelman.

Vammojen ehkäisy ei ollut muuten alkulämmittelyohjelman ainoa hyöty: sitä käyttäneet urheilijat kehittyivät räjähtävässä voimassa ja tasapainossa muita nopeammin. Tämä johtui tietysti siitä, että hyvin suunniteltu lämmittelyohjelma on samalla harjoitusta lajityypillisiin tarpeisiin. Siinä lisää syitä ottaa käyttöön hyvä alkulämmittelyohjelma.

Lyhyt koostevideo nelinpelien flick-syöttöjä

2012-01-05T12:08:00.002+02:00

Askartelin Youtube-videoiden kanssa ja tein koosteen muutamasta onnistuneesta sulkapallonelinpelin ns. flick-syötöstä. Eli kun vastaanottaja ennakoi vähän liian innokkaasti lyhyttä syöttöä ja syöttäjä onnistuukin näpäyttämään sulan takarajalla, niin vastaanottajalle tulee kiirus.

Uusi vuosi, uudet jalat

2012-01-02T10:27:00.002+02:00

Aloitin uuden vuoden etuajassa ja tein uudenvuoden aattona yhden setin "Fast Feet / Chinese Footwork Conditioning" -harjoitetta. Yritin tehdä Nicholas Bonkowskyn linkittämässä videossaan tekemän setin kokonaisuudessaan, mutta huono lihas- ja yleiskunto pakotti tekemään sen vähän lyhennettynä. Seuraavana ja sitä seuraavana päivänä jalat ovat olleet mukavan kipeät. Mikä hämmentävää myös vastalihakset kipeytyivät.

Kuten on tullut toitotettua, tässä iässä harjoitteet pitää aloittaa varoen, ettei saa aikaan enemmän tuhoa kuin hyötyä. Kehon äänien mukaan mennään, mutta tavoite olisi jossain vaiheessa tehdä tuommosta "fast feet" -harjoitusta 20-30 minuuttia ainakin kaksi kertaa viikossa. Tähän voisi lisätä jotain hyppynaruharjoittelua.

Yllättävän raskasta tuo fast feet -harjoittelu, vaikka videolla se ei näytä kummoiseltakaan.

Kisat!

2011-12-17T21:58:00.002+02:00

Pääsin kokeilemaan kisapelaamista kun Mansen Sulka järjesti Pirkanmaan aluemestaruuskilpailut. Osanottajia ei ollut paljon, mutta pelejä tuli nykykunnolle vähän liikaa lohkopelien muodossa. Harrastelijaluokassa pääsin finaaliin asti, mutta hävisin Hannu Rantalalle suoraan kahdessa erässä kovan taistelun jälkeen.

On tämä fyysisesti raskas laji.

Maailman huippujen sulkapallonelinpeliä

2011-11-24T22:22:00.000+02:00

Maailman parhaiden sulkapalloilijoiden nelinpeliä on hauskaa katsella. Erityisesti miesten nelinpelistä ei vauhtia puutu vaan taktiikka perustuu vahvasti hyökkäyspelaamiseen. Kaksinpelissä paljon käytettyä clear-lyöntiä, eli takakentältä takakentälle korkeana -lyöntiä, ei juuri nähdä tässä lajissa. Koska toinen pelaaja voi hyökkäysasetelmassa ottaa lyhyet lyönnit, niin takakentälle nostetun lyönnin voi huoletta smashata eli lyödä kovaa alaspäin. Nelinpelaajat ovatkin erikoistuneet koviin smash-lyönteihin. Moninkertaisen nelinpelimaailmanmestarin, Fu Haifengin (Kiina), smash-lyönti lähti 332 km/h vauhdilla Sudirman-cupissa, mikä on tiettävästi maailmanennätys kisaolosuhteissa. Fun smash-lyöntitekniikkaa voi ihailla videolla (video on kiinaksi eikä siinä ole tekstitystä):

Smash-lyönti aloitetaan useimmiten korkealla hypyllä ja siihen ladataan koko vartalosta ja lopulta kädestä kaikki voima, joten kaikista sulkapallon lyönneistä se on rasittavin. Maailman parhaillakin pelaajilla loppuu pitkässä pallorallissa yksinkertaisesti puhti. Tämän näkee vaikka pätkästä, jossa pelaavat Kiinan Fu Haifeng ja Cai Yun vastaan Korean Jung Jae-sung ja Lee Yong-dae:

Tässä ja muissakin huippupelaajien nelinpelivideoissa nähdään, että vaikka smash-lyönnit viuhuvat 200-300 km/h vauhdilla, niin pääosin puolustava joukkue pystyy niitä palauttelemaan. Toki hyökkäävällä puolella on yleensä etu, mutta harvemmin piste ratkeaa yhdellä smash-lyönnillä. Puolustava joukkue yrittää toki saada hyökkäysaloitteen takaisin itselleen, mutta puolustamallakin voi joskus pitää tilanteen aika hyvin hallinnassa.

Cai ja Fu pelissä tanskalaista paria vastaan.

Kiina on ollut kaikissa sulkapallon lajeissa viime vuodet parhaiten menestyvä maa ja niin se on myös miesten nelinpelissä. Viimeisen noin viiden vuoden aikana kiinalainen nelinpelipari, Fu Haifeng ja Cai Yun, on hallinnut suuria turnauksia ja ottanut useita maailmanmestaruuksia ja monia pienempien turnausten voittoja. Marginaalit ovat tässäkin lajissa pieniä ja huippujen keskinäisissä peleissä on usein molemmilla puolilla ottelupalloja. Mutta Kiinan huippupari on pystynyt pitämään hermonsa parhaiten tiukoissa paikoissa.

Yleensä miesten nelinpeleissä pelaajat ovat suhteellisen tasavahvoja ja pelaavat aika lailla samalla tyylillä. Kiinan parilla on sen sijaan ollut aika selkeä vastuujako: Cai on parempi nopeassa verkkopelissä ja Fu taas takakentän smasheissa. Ero ei ole kuitenkaan läheskään niin selkeä kuin sekanelinpeleissä, joissa mies tyypillisesti keskittyy smasheihin ja nainen verkkopeliin, mutta eroa näiden kahden tyylistä kuitenkin löytyy.

Vaikka marginaalit ovat pieniä aivan huipulla, niin sulkapallo on kuitenkin laji, jossa taitoeroissa on erittäin suuri skaala. Maailman muutama paras pelaaja tai nelinpelipari ovat niin paljon parempia kuin astetta heikommat pelaajat, että yllätyksiä nähdään aika harvoin. Tasoero muutamasta kärkisijasta vaikkapa kymmenenteen sijaan on niin riittävän suuri, että paremmat voittavat miltei poikkeuksetta. Toki yksittäisiä yllätyksiä nähdään ja pelaajilla voi olla huonoja päiviä, mutta pääosin suosikit voittavat.

Tasoeron näkee selvästi esim. tästä maailmanmestaruuskisojen neljännesfinaalista, jossa Cai ja Fu pelaavat tanskalaisparia Conrad-Petersen/Rasmussen vastaan. (Kannattaa valita kuvalaaduksi HD eli 720p.) Tanskalaiset ovat voittaneet kiinalaisparin, mutta tässä pelissä kiinalaiset näyttävät kaapin paikan eikä tanskalaisille anneta juurikaan mahdollisuuksia. Cai ja Fu ovat jokaisella osa-alueella parempia ja voittavat selvin luvuin.

Lee Yong-dae.
Kuva: Mayeres.

Tiukempaa kiinalaisilla maailmanmestareilla on ollut korealaisparin Lee Yong-dae / Jung Jae-sung kanssa. Keskinäiset pelit ovat näiden kahden parin välillä vuosien varrelta jotakuinkin tasan ja miltei jokainen kohtaaminen tuntuu olevan intensiivinen kolmieräinen henkien taistelu. Toki Cailla ja Fulla on ollut tiukkaa muidenkin huippuparien kanssa, mutta jostain syystä selaimeeni on tarttunut erityisen monta ottelua näiden kahden parin välillä. Korealaisista Lee on selvästi nuorempi, mutta on ehtinyt voittamaan olympiakultaakin, sekanelinpelissä. Nämä kaksi paria ovat kohdanneet erityisesti viime parin vuoden aikana ratkaisupeleissä.

Näistä peleistä nauttimisen on tarjonnut BadmintonWorld.tv, joka on kansainvälisen sulkapalloliiton, Googlen, Total Sports Asian ja IMG:n yhteisprojekti, joka näyttää livekuvaa suurimmista sulkapallotapahtumista. Pelit näytetään pääosin erittäin hyvällä kuvanlaadulla ja ne selostetaan asiantuntevasti. Pelit myös arkistoidaan myöhempää katsomista varten. Esimerkiksi edellisistä maailmanmestaruuskisoista löytyy erittäin kattava kokoelma videoita erittäin hyvällä kuvanlaadulla.

Jotain Cai/Fu -parin koitoksia Lee/Jungia vastaan:

Vuoden 2011 MM-kisojen semifinaali.
2011 Yonex Denmark Open -turnauksen finaali. (Kuva ja ääni pätkii hetkittäin.)
2011 Yonex French Open finaali.
2011 Yonex Sunrise Hong Kong Open finaali. (Alkaa noin 4 tuntia 10 minuuttia kohdalta.)

Useita muitakin löytyy Youtubesta ja bwf-käyttäjän listoilta.

Hento ote

2011-11-24T12:57:00.000+02:00

Oli laji melkein mikä tahansa niin aloittelijalle yleensä neuvotaan, että pelivälinettä ei saa puristaa. Ote pitää olla kevyt, hento. Neuvo on tietysti sinänsä ihan totta, mutta se on myös toivottoman epäkonkreettinen aloittelijalle. Puristushan pitää loppujen lopuksi olla juuri sopiva, ei liikaa eikä liian vähän. On tietysti totta sekin, että aloittelijat tapaavat luonnostaan puristaa mailaa ihan liikaa ja korjaus toiseen suuntaan on melkein poikkeuksetta muutos parempaan. Mutta tämäkään ei minusta riitä.

Oikeampi vastaus alkaa tunnustamalla, että tietoinen mieli ei voi ikinä löytää oikeaa puristuksen määrää tai oikeaa rentoutta ja keveyttä. Syy miksi mailaa kannattaa aluksi yrittää pitää mahdollisimman kevyesti on se, että silloin keholla on mahdollisuus oppia ja löytää oikea puristus. Sopiva rentous ja keveys ovat ominaisuuksia, jotka keho lopulta oppii.

Joten voidaan kai sanoa, että neuvo pitää mailasta kevyesti ei ole sinänsä virheellinen, mutta se ei myöskään ole lopullinen vastaus. Se on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Tämän jälkeen se opitaan toiston kautta.

Kun tarpeeksi kauan tarkkailet sitä miltä lyöminen tuntuu kädessäsi ja kehossasi, niin lopulta opit miltä rentous ja keveys tuntuu. Älä yritä tietoisesti hallita lihaksiasi vaan keskity vain siihen miltä erilaiset lyönnit tuntuvat. Yritä aloittaa suoritus mahdollisimman kevyellä otteella ja anna kehon päättää miten se hommansa hoitaa.

...

Ja kuuntele Davea. Vaikkei se tähän juttuun varsinaisesti mitenkään liitykään.

Tekniikka on yksinkertaisia asioita

2011-11-21T19:02:00.001+02:00

Sulkapallon tekniikka ei ole siinä mielessä yksinkertaista ja luonnollista, että ilman opastusta tai mallia tietäisi miten lyödään. Mutta ongelma ei olekaan välttämättä siinä, että ei tietäisi (suunnilleen) mitä pitää tehdä, vaan se, että ei silti tee niin. Näin ainakin aloittelijoilla.

Hyvä esimerkki tästä on valmiusasento, erityisesti mailan osalta. Mailahan kannattaa pääsääntöisesti pitää ylhäällä, melkein hartioiden tasalla. Esimerkiksi verkkodroppiin pääsee tästä huomattavasti nopeammin ja dropin palautus on helppoa, kun riittää, että mailan kääntää auki. Jos mailan sen sijaan tuo jostain alhaalta, niin lyhyessä lyönnissä joutuu hidastamaan mailan liikettä kosketushetkellä. Mailaa ei tietysti tarvitse pitää korostetun korkealla, mutta aloittelijoilla (kuten minä) se helposti valahtaa täysin roikkumaan.

Minä.

Vaikuttaa silti, että tämänkin yksinkertaisen tekniikkayksityiskohdan käyttöönottaminen voi unohtua. Aloittelija saattaa ajatella, että jonkun hyppysmashin opetteleminen olisi olennaisempaa, eikä tajua, että varsinkin alkuvaiheessa valmiusasennon korjauksella saa paljon suuremman hyödyn omaan peliinsä. Mailan pitäminen tarpeeksi ylhäällä on lisäksi helppo muutos. Se ei vaadi suurempaa harjoittelua. Se vaatii vain totuttelua.

Tässäkin asiassa korostuu harjoittelun merkitys. Jos vain pelaa otteluita ja eriä, niin pelin tiimellyksessä on hyvin vaikea muuttaa tapoja, joihin on tottunut. Pelissä on melkein aina kiire ja pelissä keskittyy vain pisteiden voittamiseen. (Niin kuin pitääkin.) Sen sijaan harjoitellessa voi keskittyä mihin haluaa ja tehdä harjoitteita, jotka keskittyvät täysin ongelmakohdan korjaamiseen. Voi rauhassa miettiä ja kiinnittää huomionsa tällaisiin yksityiskohtiin ja toiston kautta oppia parempia tapoja. Ei tietysti kannata soimata itseään vääristä tavoista vaan enemmänkin keskittyä huomioimaan, ilman mitään tuomitsevaa asennetta, omaa asentoaan ja kehoaan.

Harjoittelun tärkein pointti ei ole päätön toisto vaan se, että saa rauhassa kiinnittää huomiota olennaisiin yksityiskohtiin.

2011-11-17T17:15:00.001+02:00

Kävipä niin, että taloyhtiön ylimääräinen yhtiökokous venähti "hieman" enkä ehtinyt harrastelijavuorolle pelaamaan ollenkaan. Kyllä harmitti.

Toisaalta, voi olla ihan hyvä, että en riko mitään paikkoja heti alkuun. Liian intensiivisen harjoittelun aloittaminen tässä iässä voi helposti aiheuttaa kaikenlaista pysyvääkin vaivaa.

Pitää vaan ottaa iisisti.

Sunnuntai-illan aatoksia

2011-11-13T21:55:00.001+02:00

GorillaPod. Saa vähän
vaikeampiinkin paikkoihin.

Kuten edellisessä viestissä sanoin, oman pelin videokuvaaminen on ehkä tehokkain tapa parantaa omaa tekniikkaa. Alussa se ei edes vaadi mitään syvällistä analyysiä. Pelkästään se, että ylipäätään näkee omaa peliä, helpottaa tavattomasti tekniikan (ja myös taktiikan!) ymmärtämisessä. Mielikuva itsestä, omassa kehossa, on niin rajusti ristiriidassa todellisuuden kanssa, että se on pakko vaan nähdä omin silmin.

Minulla on tosiaan joku Canonin Ixus ja siihen GorillaPod, jotka ovat aivan kelvollinen yhdistelmä videokuvaukseen.

Kunhan saan aikaiseksi, niin linkitän jonkun videon tännekin.

Stay tuned eli pysykää vireessä.

Badminton Centralin videoketju

2011-11-11T15:02:00.001+02:00

Olen lueskellut Badminton Centralin keskustelupalstaa ja sieltä löytyi yksi erityisen mielenkiintoinen (ja pitkään jatkunut) keskustelusäie, joka alkaa kainolla pyynnöllä, että käyttäjät postittaisivat videoita omasta pelistään. Ketjussa on noin 70 sivua viestejä ja se on kehittynyt sellaiseksi, että muut keskustelupalstalaiset antavat rakentavaa kritiikkiä videolla näkyvän pelaajan tekniikasta ja tyylistä.

Mielestäni on erittäin hyödyllistä nähdä yleisiä virheitä ja toisaalta kokeneempien pelaajien vinkkejä niiden havaitsemiseen ja korjaamiseen. Toki tyylipuhtaan tekniikan (ts. huippupelaajan tekniikan) kopioiminenkin on hyödyllistä, mutta aloittelijalle on vaikea hahmottaa mikä nimenomaan on väärin jonkun pelaajan tyylissä tai tekniikassa.

(Ei ole maksettu mainos, mutta Ixus on hyvä.)

Yksi erittäin yleinen ongelma tuntuu olevan tietynlainen passiivisuus tai "velttous". Lyönnistä palautumista ei tehdä tarpeeksi terävästi. Myöskään liikkumisen aloittamista ja verkkodroppeihin menemistä ei tehdä tarpeeksi terävästi. Sulka pitäisi pyrkiä lyömään mahdollisimman ylhäältä. Tämä tarkoittaa, että palautukseen pitää mennä todella nopeasti. Huomaan, että nämä kaikki ongelmat koskevat omaa peliäni. Ongelmaa toki pahentaa sekin, että oma kunto on niin huono, että pyrähdykset käyvät aina vain vaikeammaksi.

Yritän saada aikaiseksi videon omasta pelistänikin ja kerätä sitten rohkeutta postittaa se joko tuohon ketjuun tai ainakin tänne blogiin. (Täällä kun ei vielä lukijoita olekaan.) Luulen, että oman pelin videokuvaaminen on tehokkaimpia keinoja parantaa tekniikkaa ja taktiikkaa. Mielikuva itsestä kentällä poikkeaa todellisuudesta radikaalisti. Jos tästä henkisestä kynnyksestä vain pääsee yli, niin videokuvaaminen kannattaa ehdottomasti ottaa käyttöön oman pelin parantamiseen.

Kuvaamiseen ei tarvitse edes mitään kallista huipputeknologiaa. Nykyaikainen pokkarikamera ja joku halpa jalusta riittää mainiosti.

Blogin ja sen kirjoittajan esittelyä

2011-11-10T21:16:00.000+02:00

Kirjoitan joitain yleisluontoisia juttuja itsestäni ja ehkä lajistakin, jotka kerään linkeiksi blogisivulle. Ne eivät näy suoraan blogipäivityksinä, joten laitan tässä kahteen ensimmäiseen lyhyen linkin:

Ei mulla muuta ny.

Ensimmäinen (ei risti- vaan) edistysaskel

2011-11-09T22:43:00.000+02:00

Tänään Sulkasetin harrastelijavuorolla pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla kokeilemaan peruskurssilla opittuja asioita. Olin lukenut ennen kurssia Tuomo Lintulaakson ansiokkaan Sulkapallo -kirjan, mutta siinä mainitut kyynärvarren kierrot ja vastaavat jäivät epäselväksi. Peruskurssin opettajat selittivät ja demonstroivat asian selkeästi. Nyt kun tätä ymmärrystä pääsi rauhassa soveltamaan omaan lyöntiin, niin koko kentän clear-lyönnit eivät vaatineet enää mitään mahdotonta repimistä. Parissa pelaamassani kaksinpelierässä ongelma oli pikemminkin päinvastainen: löin jatkuvasti yli takarajan. Näitä en välttämättä joutunut lyömään ihan omalta takarajaltani, mutta ongelma se oli silti.

Erikoista miten niinkin yksinkertainen asia kuin mailan ja kehon siirtäminen kämmenclearin vaatimaan aloitusasentoon jää tekemättä ennen kuin tajuaa miten se helpottaa lyömistä. Asentoni tuskin on vieläkään lähellä optimaalista, mutta pelkästään kunnollisella taaksevedolla clear-lyöntiin on paljon helpompi generoida voimaa. Voiman generointia helpotti myös ymmärrys siitä, että loppuliike on oikeastaan kyynärvarren kiertoa.

Tietysti varsinaista lyöntiä harjoitellessa ei voi tietoisesti ajatella kaikkea tätä, koska häiritsisi itse lyönnin suoritusta. "Kehon" [1] pitää itse oppia miten se suoriutuu tehtävästään. (Tämä on aihe, joka voi kuulostaa joillekin vähän absurdilta, enkä rupea tässä nyt selittämään tarkemmin. Palaan aiheeseen vielä myöhemmin.) Yritän aikaisemman sijaan saada sulan lentämään minimaalisella voimankäytöllä takakentältä takakentälle. Ero on valtava jo muutaman kerran jälkeen.

Oppimisen kannalta tässä on kaksi keskeistä pointtia. (1) Harjoituskuvio pitää olla tässä vaiheessa sellainen, että ei tule kiire lyömään. Jos pelaa eriä, niin on melkein jatkuvasti kiire ja yleensä se tarkoittaa, että tekniikka hajoaa täysin. Liian monimutkainen harjoituskuviokin tekee saman. (2) Harjoitellessa kannattaa oikeastaan keskittyä lähinnä siihen miltä lyönti tuntuu. Rekisteröidä ne kerrat kun lyönti lähtee hyvin. Millaiselta se tuntuu kädessä, miltä se kuulostaa jne. (Tämä on samaa teemaa kuin sanoin edellisessä kappaleessa. Aiheesta lisää siis myöhemmin.)

Tästä on hyvä jatkaa.

[1] Lainausmerkeissä, koska se on oikeastaan aivot, joka kontrolloi lihaksia. Mutta ei siitäkään enempää juuri nyt.

Ensimmäiset tavoitteet

2011-11-07T23:01:00.000+02:00

Nyt kun kuvittelen ymmärtäväni hieman paremmin, miten lyödään normaali clear (ja siten myös drop ja smash) kämmeneltä, niin otan tavoitteekseni opetella tätä tekniikkaa. Ehkä hyvä konkreettinen tavoite olisi, että pystyy lyömään clearin kämmeneltä takarajalta takarajalle ilman suurempaa repimistä, olettaen, että on hyvin lyönnin takana.

Lyönnistä on puuttunut täysin valmiusasentoon vienti enkä oikein hahmottanut kyynärvarren kierron tärkeyttä. Peruskurssin jälkeen ymmärsin miksi sanotaan, että kämmenlyönti on heittoliikkeen kaltainen. Näkeehän tämän toki kun katsoo opetusvideoita, mutta sitä ei välttämättä silti heti hahmota. Sen oppiminen on vielä ihan eri asia. Tarvitsen lyöntiin paljon toistoja ja siten, että ne saa tehdä rauhassa eikä kisapelaamisen keskellä.

Luulen myös, että ote on vieläkin liian tiukka. Pitää kokeilla löysentää sitä "liikaa" ja katsoa milloin se tuntuu parhaimmalta.

Uusi alku

2011-11-07T16:39:00.000+02:00

Tämä on varmaan monille tuttu tarina: on aina tykännyt urheilusta, mutta yhtäkkiä tajuaa, että on mennyt kymmenen vuotta siitä kun viimeksi oikeasti urheili. Naureskelee vain, että hyvä kun jaksaa kävellä hengästymättä kolmanteen kerrokseen. (En muuten jaksa, toim.huom.) Lopulta tajuaa, että on vain pakko alkaa tekemään jotain. Muuten menee toiset kymmenen vuotta tekemättä mitään ja sitten tasamaallakin käveleminen tekee tiukkaa.

Itse haaveilin pitkään sulkapallon aloittamisesta, mutta en saanut aikaiseksi. Olen pelaillut lajia aikoinaan harrastelijana, mutta Tampereelle muuton jälkeen oli vaikea aloittaa lajia uudelleen kun vanhat pelikaverit jäivät Helsinkiin. Sitten yksi tuttu kyseli vahvistusta neluririnkiinsä Syssyn Sulkiksessa ja tartuin tilaisuuteen.

Minä sähäkkänä pingispelurina.

Ensimmäinen kerta oli juuri niin tuskaista kuin voisi kuvitellakin. Hiki lensi ja silmissä sumeni. Keho ei totellut aivojen käskyjä niin kuin junnuvuosina. En ollut enää se ketterä ja sähäkkä mailapeluri, jota olin ehkä 15-vuotiaana kun pelasin kilpaa pöytätennistä. (En ollut kai kovin ketterä ja sähäkkä silloinkaan, mutta ei anneta sen häiritä tätä ajatusta.)

Mutta se oli sitä hyvänlaatuista tuskaa. Tuskaa, jossa tuntee, että nyt on laitettu sisältä liikkeelle jotain todella paikoilleen jämähtänyttä ja raskasta. Alku oli ehkä turhankin raju kun pian ensimmäisen kerran jälkeen sain flunssan, jota parannellessa meni yli viikko. Sittemmin lisäsin ohjelmaan myös Sulkasetin harrastelijavuoron. Ihan hirveän paljon enempää harjoitteluohjelmaan ei vielä mahdu, koska näissäkin kahdessa on keholla tekemistä palautuakseen seuraavaan kertaan.

Kävin myös Sulkasetin järjestämällä sulkapallon alkeiskurssilla. Kuten asiaan kuuluu, itseään kaikkivoipina monitaitureina pitävät miehet kuvittelevat alkeiskurssin olevan ... noh, joillekin aloittelijoille. Mutta jos uskaltaa katsoa totuutta silmiin, niin tajuaa, että aloittelijoitahan tässä nimenomaan ollaan. Vaikka saankin ehkä kehoa repimällä jonkinlaisen vauhdin sulkaan ja osaan ehkä mailapelitaustallani liikkuakin vähän sinnepäin, niin totuus on se, että hyvällä tekniikalla kaikki on paljon helpompaa. Tai ylipäätään mahdollista.

Vanha mailani.

Vaikka kolmen tunnin peruskurssilla ei paljoa ehdi opettaakaan, niin ymmärsin vihdoin muutaman erittäin tärkeän seikan tekniikasta. Mailaotteeni oli periaatteessa lähellä oikeaa (en pelannut aiemminkaan paistinpannuotteella), mutta otteeni oli n. viisi senttiä liian alhaalla. En tiedä miten ote oli sinne luisunut, mutta vanhan mailani huonokuntoisella gripillä oli vaikea lyödä, jos otteeni oli tarpeeksi korkealla. Pyysin kokeilla toisen opettajan mailaa ja voi hyvä tavaton sitä eroa gripin pitävyydessä.

Päätin sitten samalta istumalta sijoittaa uuteen mailaan. Nokkelampi saattaisi todeta, että voihan sitä vanhaankin vaihtaa gripin ja jänteet, mutta viidenkympin investointi ei tuntunut minusta kohtuuttomalta. Varsinkin kun tuntuu, että olen jäänyt lajiin koukkuun.

Tämän blogin on tarkoitus toimia paikkana, jossa kuvaan taivaltani sulkapallon parissa. Olen tässä niin alussa, että en edes tiedä mikä on tavoitteeni. Uskon, että saan lajista parhaan irti ottamalla touhun vakavasti. Ei otsa rypyssä eikä kärvistellen vaan täysillä paneutuen. Toki harrastaminen pitää olla hauskaakin, ei siinä mitään. Mutta hauskuus pelkästään ei minulle riitä.